TUHAT VUOTTA VANHAT UIVELOT

Tarina kertoo uiveloitten naisvaltaisesta heimosta, joka eksyi Iso-Saimaan perukoille, perimätiedon mukaan noin 900 vuotta ennen Lappeenrannan kaupungin perustamista. Uivelot, jotka saivat nimensä komeasta telkkää muistuttavasta sorsalinnusta asuttivat Kutveleen suun, ja sen Iso-Saimaan puoleisen kärjen, jota nykyisin kutsutaan myös Susniemeksi. Uivelo (Mergus albellus) on muodoltaan vähemmän pitkänomainen kuin muut koskelot, sen yleisvaikutelma on lumivalkea. Sen silmät sijaitsevat mustan ympyrän muotoisen ison täplän keskellä, joka yhdistyy nokan tyveen. Sen niskassa on musta juova, ja selän mustien sulkien kanssa sitä voi kaukaa luulla lokiksi. Kun Lappeenrannan kaupunki 1649 perustettiin, oli uiveloitten heimosta jäljellä sen asuttamilla merkkipaikoilla enää vain muutamia degeneroituneita naiskuntia, jotka nekin hävisivät sittemmin, vuonna 1743 solimitun Turun rauhan jälkeen kokonaan.

Vaikka uivelot eivät vaikuttaneetkaan merkittävästi Itä-Suomen sotahistoriaan, oli tällä julmista tavoistaan tunnetulla naispeijoonien hallisemalla heimolla vankka ote Iso-Saimaan hallinnassa, ja myöhemmin Riikinmaalta työntyvän viikinkikulttuurin vastustamisessa. Joka syksy, ja keskitalvellakin lumen saartamilla seuduilla oli sellainen vilske, että jopa Tukholman valtiopäivät antoivat sinetin uiveloitten oikeuksien tunnustamiseksi vahvistuskirjan mukaisesti Iso-Saimaan hallinnasta. Noitavainojen aikaan joku merkkipaikoille eksynyt sen aikuinen laukkuryssä toi roviolla polton taidon uiveloitten tietoisuuteen. Tämä oli kohtalokas tapahtuma, ja käännekohta koko heimon historiassa. Uivelot, jotka olivat vuosisatoja ahdistaneet miehiään sellaiseen alemmuustilaan, että kotieläimiäkin kohdeltiin paremmin, päätyivät nyt sellaiseen piinaan, että tervaräkkärikin joka kuului kylän aateliin, ja ehdottomasti sen arvostetuimpiin jäseniin, joutui nyt polttoraudalla merkitsemään kylän miehiä roviomenoihin, joskus jopa roviolle asti. Pienistäkin rikkomuksista miehiä rankaistiin ankarasti. Heillä oli merkityt paikat nuotiopiirissä, jossa he joutuivat kyykkimään omaa niukkaa riistaa, tai kalasärvintään vastaanpulisematta, eikä ollut mitenkään harvinaista että langenneiksi kutsuttuja yksilöitä sidottiin kyntöhärkien selkään, joskus jopa koko elonkorjuun ajaksi. Tällaista menoa ei Upsalan valtiopäivillä tietenkään voitu sietää, ja sitä kautta uiveloitten alistetut miehet autettiin kapinaan. Tämän voitettuaan uiveloitten miehille palautettiin ne oikeudet mitkä tuona aikana miehille kuuluivatkin, minä hetkenä hyvänsä, sotimaan tai metsälle lähtemiseen, tai ylipäätänsä niin halutessaan määrämättömäksi ajaksi katoamiseen. Näistä oikeuksista on perimätiedon mukaan jäänteenä monet nykyisetkin miehen ja naisen väliset ongelmat, joista esimerkkinä voimme mainita jomman kumman lajitoverin tulitikkujen tai tupakan joskus pitkäksi venähtävät hakureissut.

THE STORY IN ENGLISH >>